Teatterikerhon vuosiäänestys 2016

Teatterikerhon vuosiäänestys 2016

Ryhmäteatterin Farmi – Orwellin eläinidylli on arvoituksellinen teatteriruno, joka puhutteli teatterikerholaisia. Esityksen konseptin ovat rakentaneet Sinna Virtanen, Linda Wallgren, Juha Hurme ja Henriikka Tavi. Ja ohjanneet Linda Wallgren ja Sinna Virtanen.

Näyttämöllä on viisi eläintä: hevonen, kana, kissa, lammas ja sika. Orwellista muistuttaa vain se, että sika on edelleen pomo ja toisekseen vallankumoussankarien kolkot kuvat seinällä.

Päivittäiset rutiinit ovat vallannet olemassaolon, taustalla on kuitenkin suuri kertomus, joka halutaan kuulla aina uudelleen. Vähitellen ryhmädynamiikka horjuu, ja eläimet paljastavat yksilölliset luonteensa, tarpeensa ja voimansa.

Farmin näyttämökuva on silmiä hivelevä, tätä tukee valosuunnittelu. Esityksen varsinainen voimavara on kuitenkin hienovarainen näyttelijäntyö. Etenkin jos sitä verrataan Eduskunta III:n melskeeseen - myös käsitys politiikasta on uudella tasolla. 
Jossain kohtauksessa huvittaa, miten esityksessä saattaa tunnistaa Hurmeen kädenjäljen.

Jos näyttelijöistä pitäisi joku erikseen nostaa niin mainittakoon Samuli Niittymäen kissa tai Joanna Haartin kana. Milla-Mari Pylkkäsen Falabella on oikukkaan viettelevä.

Lumoava esitys. Täynnä teatterin magiikkaa. 

 

”Haluaisin olla tavallinen, siis ihan normaali ihminen”, näin sanoo Elina Knihtilän esittämä perheenäiti Q-teatterin ”Tavallisuuden aaveessa”.

Ollaan 1980-luvulla, ja Roy Anderssonin tapaisin näyttämökuvin paneudutaan beigeen, värittömään ja melankooliseen suomalaiseen arkeen ja vähän juhlaankin. Saara Turusen teksti ja ohjaus on tarkkanäköistä.

On taitolaji saada Laura Birnistä näin väritön. Alkuvoimaa kaipaava nuori vaimo näkeekin susimiehiä. Ankeiden bileiden jälkeen tyttö jää yksin ja tanssii vapautuneesti. Äiti (Elina Knihtilä) jäjestää perheelle joulua, mutta perhe ei osaa sitä arvostaa. Miten tuttua.

Toisaalla tyynyn raiskaus hämmentää, mutta asia lakaistaan maton alle.

Musiikilla on esityksessä tärkeä rooli. Dirlandaa ja flamenco eivät kuitenkaan ole meitä varten, niistä voi vain unelmoida. Toisekseen Dirlandaata ei saata tämän jälkeen rallatella - se on stigmatisoitu iäksi. (Saman saattoi aikanaan tehdä esim. Fritz Langin M Griegin Vuorenpeikkojen tanssille.)

Q-teatterin tiimiä - Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen – ei voi kylliksi kehua. Tässä pienet eleet kasvavat suureksi.

Tavallisuuden aave on: Koskettava. Hauska. Hauras. Surullinen. Arvaamaton. Ja lopuksi runsas. Kukitettu.

http://tavallisuudenaave.blogspot.fi/

Merkillistä oli nähdä ”Pasi was here ” @ KOM-teatteri 1 ½ kertaa. Ensimmäisellä kerralla tunnelma oli riehakas, yleisö eli joka solullaan mukana. Katsomossa oli paljon kasarin lapsia, joille jokainen yksityiskohta on osa omaa kasvutarinaa. Runsaiden aplodien kera lähdettiin väliajalle, jonne esitys päättyy pääosan esittäjän sairastuttua.

Toisella kertaa esityksen Pasin tunnelma oli vakavampi, ja esityksen tempo erilainen. Selvästi vanhempi yleisö ei hirnunut mukana, vaan naureskeli valikoivasti. Näytelmän vakava pohjavire pääsi esille jo ensimmäisessä näytöksessä, emmekä välttämättä tarvinneet kellariloukon opetuksia. Miten rakastettavasti koko näyttelijätiimi heittäytyykään 80-luvulle. Silti saattaa sanoa, että eritoten Johannes Holopaisen Pasi ja Robert Enckellin monet roolit valaisevat Savonlinnan. Ihan nolona / normaalina mieskengät jalassa.

Turussa Neljän tien risteyksen näyttämöllepano ja dramaturgia toimivat, mutta näyttelijöiden epätasaisuus pistää silmään. Matka Turkuun kannatti kuitenkin tehdä.

Äänestyksessä eivät olleet mukana esimerkiksi Essi Räisäsen sovitus Dalton Trumbon Sotilaspojasta. Energisen 'monologin' esitti Johannes Holpoanen. Tai Valtteri Raekallion suunnittelema ja toteuttama Neuromaani. Neuromaani loi Marian sairaalan teatteritilaksi, jossa katsoja kulki ohjeiden tai omien impulssiensa mukaan. Kokeellinen ilmaisu, huolelliset lavastukset, tanssi ja pelimaailma sulautuivat yhteen. Molemmat vuoden huippuja.

1. 4.10.2016 Farmi - Orwellin eläinidylli / Konsepti : Sinna Virtanen, Linda Wallgren, Juha Hurme ja Henriikka Tavi, Ohjaus, dramaturgia ja esitysdramaturgia : Linda Wallgren ja Sinna Virtanen, Tekstimateriaalit : Sinna Virtanen, Linda Wallgren ja näyttelijät, Ryhmäteatteri. 4,71

2. 20.5.2016 Tavallisuuden aave -kuvia kotimaasta / Teksti ja ohjaus: Saara Turunen. Q-teatteri 4,11

3. 17.12.2016 Sumu – itsesensuurikomedia / Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama näytelmä. Suomen Kansallisteatteri, suuri näyttämö. 3,89

4. 20.3.2016 Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen Lapualaisooppera / Ohjaus: Lauri Maijala ja Linda Wallgren ; Toteutus: Teatteri Vanha Juko ja Ylioppilasteatteri 3,6

5. 18.11.2016 Kevyttä mielihyvää / Käsikirjoitus ja ohjaus Antti Hietala, dramaturgi Jani Volanen. Q-teatteri. 3,14

6. 30.3.2016 Pasi was here. Kirjoittanut Veikko Nuutinen. Ohjaus Lauri Maijala ; KOM-teatteri 3

7. heinä-elokuu 2016 Lapualaisooppera 2016 / Ohjaus Sirpa Riuttala, Alkuperäisteksti Arvo Salo,
Sävellys Kaj Chydenius, Käsikirjoitus Milla Kuikka, Liila Jokelin, Jussi Lankoski, Pauli Patinen, Sirpa Riuttala. Ylioppilasteatteri Mustikkamaalla. 2

7. 25.4.2016 Töppöhörö. Käsikirjoitus Juha Hurme, ohjaus Juha Hurme ja Hanna Brotherus. Kansallisteatterin suuri näyttämö 2

9. 13.5.2016 Neljän tien risteys/ Alkuperäisteos: Tommi Kinnunen ; Dramatisointi: Paula Salminen ; Ohjaus: Susanna Airaksinen. Turun Kaupunginteatteri 1,89

10.  9.9.2016 Ei makseta, ei makseta / Dario Fon näytelmän suomennos ja sovitus Pentti Järvinen, ohjaus Pentti Kotkaniemi. Kaupunginteatterin Studio Pasilassa. 1

- Timo