Teatterikerhon
kevätäänestys 2016
”Haluaisin
olla tavallinen, siis ihan normaali ihminen”, näin sanoo Elina
Knihtilän esittämä perheenäiti Q-teatterin ”Tavallisuuden
aaveessa”.
Ollaan
1980-luvulla, ja Roy Anderssonin tapaisin näyttämökuvin
paneudutaan beigeen, värittömään ja melankooliseen suomalaiseen
arkeen ja vähän juhlaankin. Saara Turusen teksti ja ohjaus on
tarkkanäköistä.
On
taitolaji saada Laura Birnistä näin väritön. Alkuvoimaa kaipaava
nuori vaimo näkeekin susimiehiä. Ankeiden bileiden jälkeen tyttö
jää yksin ja tanssii vapautuneesti. Äiti (Elina Knihtilä)
jäjestää perheelle joulua, mutta perhe ei osaa sitä arvostaa.
Miten tuttua.
Toisaalla
tyynyn raiskaus hämmentää, mutta asia lakaistaan maton alle.
Musiikilla
on esityksessä tärkeä rooli. Dirlandaa ja flamenco eivät
kuitenkaan ole meitä varten, niistä voi vain unelmoida. Toisekseen
Dirlandaata ei saata tämän jälkeen rallatella - se on
stigmatisoitu iäksi. (Saman saattoi aikanaan tehdä esim. Fritz
Langin M Griegin Vuorenpeikkojen tanssille.)
Q-teatterin
tiimiä - Elina
Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti
Heikkinen – ei voi kylliksi kehua.
Tässä pienet eleet kasvavat suureksi.
Tavallisuuden aave on: Koskettava. Hauska. Hauras. Melankolinen. Arvaamaton. Ja lopuksi runsas. Kukitettu.
Tavallisuuden aave on: Koskettava. Hauska. Hauras. Melankolinen. Arvaamaton. Ja lopuksi runsas. Kukitettu.
Merkillistä
oli nähdä ”Pasi was here ” @ KOM-teatteri 1 ½ kertaa.
Ensimmäisellä kerralla tunnelma oli riehakas, yleisö eli joka
solullaan mukana. Katsomossa oli paljon kasarin lapsia, joille
jokainen yksityiskohta on osa omaa kasvutarinaa. Runsaiden aplodien
kera lähdettiin väliajalle, jonne esitys päättyy pääosan
esittäjän sairastuttua.
Toisella
kertaa esityksen Pasin tunnelma oli vakavampi, ja esityksen tempo
erilainen. Selvästi vanhempi yleisö ei hirnunut mukana, vaan
naureskeli valikoivasti. Näytelmän vakava pohjavire pääsi esille
jo ensimmäisessä näytöksessä, emmekä välttämättä tarvinneet
kellariloukon opetuksia. Miten rakastettavasti koko näyttelijätiimi
heittäytyykään 80-luvulle. Silti saattaa sanoa, että eritoten
Johannes Holopaisen Pasi ja Robert Enckellin monet roolit valaisevat
Savonlinnan. Ihan nolona / normaalina mieskengät jalassa.
Turussa "Neljän tien risteyksen" näyttämöllepano ja dramaturgia toimivat,
mutta näyttelijöiden epätasaisuus pistää silmään. Matka
Turkuun kannatti kuitenkin tehdä.
Äänestystulokset:
1.
20.5.2016 Tavallisuuden
aave -kuvia kotimaasta
/ Teksti ja ohjaus: Saara Turunen. Q-teatteri 3,78
2.
20.3.2016 Arvo
Salon
ja Kaj
Chydeniuksen
Lapualaisooppera
/ Ohjaus: Lauri
Maijala
ja Linda
Wallgren
; Toteutus:
Teatteri
Vanha Juko
ja Ylioppilasteatteri
3.6
3.
30.3.2016 Pasi was here. Kirjoittanut Veikko Nuutinen. Ohjaus Lauri
Maijala ; KOM-teatteri 3,38
4.
13.5.2016
Neljän
tien risteys/
Alkuperäisteos:
Tommi Kinnunen ; Dramatisointi: Paula Salminen ; Ohjaus: Susanna
Airaksinen. Turun Kaupunginteatteri 2,78
5.
25.4.2016 Töppöhörö. Käsikirjoitus Juha Hurme, ohjaus Juha
Hurme ja Hanna Brotherus. Kansallisteatterin suuri näyttämö 2,33
