Teatterikerhon kevään 2013 äänestys

Teatterikerhon kevään 2013 päättäjäiset pidettiin Ravintola Puressa ja äänestys Taidesalongilla. Keskustelu oli vilkasta. Äänestyksessä oli jonkin verran hajontaa, ja kaikkien esitysten suosijat / arvostelijat saivat perustella mielipiteensä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, ettei kevätkaudella nähty varsinaista huippuesitystä. Oli  se Kristina från Duvemåla tietenkin taidokas spektaakkeli.



Todettiin muun muassa, että valitettavasti Kansallisteatterin suuren näyttämön  "Neljäs tie" ei saavuta samaa intensiteettiä kuin Ryhmäteatterin dokumentti-teatteriesitykset. Tai, että Pienellä näyttämöllä jenkkiohjaaja Yana Rossin Eurydike on visuaaliasesti kekseliäs, mutta poukkoilu jättää rakkauden ja kuoleman teemat toisissijaisiksi.

KOMissa Ohjaaja Lauri Maijalan "Kolme sisarta" vie näyttelijät hurjalle matkalle, jolla katsoja saattaa jäädä mietteliääksi. Jani Volasen ja työryhmän (Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka ja Eero Ritala) Häiriötekijä koostuu mustan huumorin ja absurdismin sävyttämistä episodeista. Taas kerran Q-teatterissa nähdään herkullista näyttelijäntyötä, mutta sisältö jaksaa kantaa vain ensimmäisen näytöksen. Toisaalla Pasi Lampelan Jurkkaan ohjaama "Hyvää yötä äiti" olisi saattanut puhutella paremmin toisella miehityksellä. Tekstissä on hurja lupaus.

Emilia Pöyhösen käsikirjoittama ja Saana Lavasteen ohjaama "Kuka tahansa meistä" on runollinen, karu ja absurdi kuvaus ääritilanteiseen joutuneiden ihmisten kokemuksista. Nuorten näyttelijöiden  intiimi esitys kestää julkisen esitystilan - Rautatieaseman paineet. Välillä aseman meno tunkeutuu mukaan uudeksi kerrokseksi. Tämä kollashi antaa odottaa jatkoa, kiitos.

1. 12.3.2013 Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern) 3,86
2. 3.4.2013 Kolme sisarta (KOM-teatteri) 3,44
3. 2.4.2013 Kuka tahansa meistä  (Teatteri 2.0) 3,29
   3. 16.5.2013  Häiriötekijä  (Q-teatteri) 3,29
   5. 26.4.2013 Neljäs tie (Kansallisteatteri) 3,00
   6. 24.3.2013 Appelsiinitemppu (Korjaamo Teatteri) 2,50
   7. 17.4.2013 Marsha Norman Hyvää yötä äiti (Jurkka) 2,33
   8. 23.4.2013 Eurydike (Kansallisteatteri) 1,43

Kuka tahansa meistä (Teatteri 2.0) / Johtaja (Teatteri Takomo)

Teatterissa pieni muoto antaa usein maksimaalisen tehon. 

Keväällä 2013 tällaisia esityksiä ovat  muun muassa Emilia Pöyhösen ”Kuka tahansa meistä” (Teatteri 2.0) ja Antti Holman ”Johtaja”. Molemmat ovat nuorten kirjoittamia, fragmentaarisia, ja niissä on vakava pohjavire.

Pöyhönen & co. lähtevät liikkeelle yhteisöllisestä prosessista. Kari Sirén ja Sanna Uusitalo haastattelivat läheisensä menettäneitä. 

”Kuka tahansa meistä” kertoo ajan ulkopuolelle joutuvien ihmisten kokemuksista.
Käsikirjoittaja Emilia Pöyhönen sanoo yrittäneensä tuoda lavalle sisäistä maailmaa ja kokemusta. 

Rautatieaseman Vestibyyli-aulaan rakennettu esitys pystyy olemaan leikkisä animaatioinen ja oikeudenkäynteineen, mutta esityksen runko ovat monologit ja dialogit. Kuoleman vertauskuvat ovat moninaisia.

Äänessä on kolme nuorta näyttelijää. Mieleen jää Iida Kuninkaan herkkä ilmaisurekisteri.  Hänet muistamme myös viimesyksyisestä Lillanin ”I taket ljyser stjärnorna” -esityksestä. Tunnustan, etten ymmärtänyt lopun Marja-Sisko Pohjolan tanssiesityksen merkitystä ennen kuin se keskustelussa avattiin.
Kokonaisuus onnistuu vaikka palasten tilkkutäkki on kirjava.

http://teatterikaksipistenolla.fi/29

Käsikirjoittaja Antti Holma tarkastelee johtajuutta sekä halua alistua sukupuolirooleilla pelaten.

Tarkastelussa on  hengellinen, poliittinen, yhteisölllinen ja seksuaalinen valta. Näytelmän ohjasi Teatteri Takomoon Akse Pettersson. 

Monologinäytelmässä "Johtaja" käsikirjoittaja-näyttelijä Antti Holman tulkitsemana lavalle pääsevät muun muassa rakkaudesta Jeesukseen riutuva vanha nunna, homomies kuntosalilla, diiva ja Hitler.

Kirsti Paakkasen imitaation näemme videolla, se antaa Holmalle aikaa roolivaihtoihin koulukiusaamisesta kärsivästä pikkupojasta diktaattoriin. 

Antti Holmassa on karismaa. Katsoja luottaa häneen, mutta on samalla koko ajan varuillaan,  minne hän meitä kuljettaa. Pinnan alla on jotakin samaa kuin Leea Klemolan roolitöissä.

Perikato-elokuvasta kaapattu raivo rauhoittuu muttei taitu lopussaa nähtävän japanilaisen elämäntapaopettajan neuvojen avulla:  "Johdata meidät oikealle tielle". 

 

Nunnan puheenvuoro on nauhalla.
 http://areena.yle.fi/tv/1680981  Se alkaa noin minuutin kohdalla.

- Timo

Helvetin perhe / KOKO-teatteri

Helvetin perhe Ensi-ilta 22.1.2013

KokoTeatteri (Hämeentie 3)
Käsikirjoitus ja ohjaus: Liisa Mustonen
Rooleissa: Elina Hietala, Tommi Eronen, Teijo Eloranta, Tarja Heinula
Valosuunnittelu: Tiiti Hynninen ; Äänisuunnittelu: Tuomas Fränti


KOKO-teatterin Helvetin perhe on hallittu, energinen, villi, lapsekaskin ja fyysinen teatteriesitys perheen jäsenistä suljetussa tilassa.

Äänimaisemaan on panostettu, se on harkittu myrskymaisema.  Myrskyn saartamana nelikko: sisarukset ( Elina Hietala ja Tommi Eronen) sekä näiden puolisot (Teijo Eloranta ja Tarja Heinula) kaivavat esiin traumansa ja arjen painajaisensa. Vaatteiden vaihdosta jo saadaan esiin kipupisteitä.


Perhe- ja parisuhteet ovat murtumistilassa. Pariskunnat, sisarukset sekä vanhemmat ja lapset väittelevät ja alistavat, jyräävät toisiaan vuorotellen. Kukaan ei jää osattomaksi. Hallittu koreografia antaa kohtauksille ilmaa ja yleispätevyyttä.

Siirtymät perhesuhteissa tapahtuvat hienovaraisin keinoin.  Lapsuuden maisemat ovat tunnistettavia. Tarvitaan vain pari pyyhettä, ja minimalistisen lavastuksen avulla sisarukset synnyttävät toisensa.
Etenkin naisroolit on kirjoitettu hyvin, ja näyttelijäntiimi pelaa hyvin yhteen.

Onneksi välillä kevennetään ja tekee mieli mennä soittamaan ilmakitaraa näyttelijöiden kanssa – Communication breakdown istuu tarinaan. Tosin vieressäni istunut rouva pitelee korviaan. Hän ei taida jakaa innostustani.

Helvetin perhe kannatti nähdä. Se on kevään teatteritapaus, joka jää liian vähälle huomiolle.
Kiitos Liisa Mustonen ja työryhmä (esitys nähty 12.2.2013)

http://kokoteatteri.fi/helvetin-perhe/

- T